Suoraa tietä

Jumalan tiet ja tavat toimia ovat turvallisia kaikille, koska ne ovat suoria. Raamattu sanoo: “Herran tiet ovat suorat, vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.” (Hoos. 14:10) 

Tässä meille kerrotaan kahdenlaisista Jumalaan uskovista: vanhurskaista ja luopioista. Vanhurskaat ovat niitä jotka ymmärtävät, että on parasta kulkea Herran asettamaa tietä, ja siksi he pitävät kiinni Aabrahamin kaltaisesta uskollisesta luottamuksesta Jumalaan. He riippuvat Jumalassa kiinni. Luopiot ovat ihmisiä, jotka vastustavat Jumalan suoruutta, ja siksi he kompastuvat. He etsivät oikoteitä onneen, mutta päätyvät vahingoittamaan itseään ja toisia.

Jos on vaikea selvittää itselleen, millainen on suora tie, auttaa, kun katsoo, mitä se ei ole. Se ei ole monimutkaista. Monien mutkien tiehen kuuluu paljon selittelyä. Puolustamme itseämme ja peitämme tekojamme Aadamin ja Eevan tavoin. Olen huomannut paljon uskovien harhailusta johtuvan siitä, että he eivät ole alistaneet elämäänsä Jumalan totuudelle. Kaikissa tilanteissa on olemassa vain yksi totuus, ja se on Jumalan totuus. Kaikkien ihmisten tulee tulla sen alle, ja näin löytyy suora tie. Jos sallimme elämässämme pimeyttä valheiden muodossa, emme pysty kulkemaan Jumalan suoralla tiellä. Me kompastelemme joka välissä. Loukkaannumme totuuteen, loukkaannumme koetuksiin, loukkaannumme jonkun toisen tullessa siunatuksi ja loukkaannumme, jos asiat eivät tapahdu tahtomallamme tavalla. Paljon ihmisten keskinäisistä ongelmista saataisiin ratkottua, jos ei annettaisi itselle oikeutta olla loukkaantunut.

Kaikissa tilanteissa on olemassa vain yksi totuus, ja se on Jumalan totuus. Kaikkien ihmisten tulee tulla sen alle, ja näin löytyy suora tie.

Pääset ison askeleen eteenpäin Herran suoralla tiellä, kun otat muutaman hyvän suoran asenteen elämääsi: vaelaa totuudessa, antaa anteeksi eikä puhua pahaa kenestäkään. Jo näiden asioiden tuominen elämään puhdistaa ilmapiiriä ja näyttää suunnan.

Mutkaisen tien tunnistaa myös siitä, kuinka olemme unohtaneet kylvämisen ja niittämisen periaatteen. Kasvu lähtee aina juuresta ylöspäin, ja siemenen laatu määrää kasvun laadun. Eli jos sinulla ei ole kylvöä, ei voi olla niittoakaan. Jos siemen on huonoa, kasvu on huonoa. Hengellisiä veteraaneja, jotka ovat kylväneet paljon ja säilyttäneet puhtaan uskon, tulisi kunnioittaa vähintään yhtä paljon kuin sotaveteraaneja. Heidän sanoilleen tulisi antaa painoarvoa. Tänä aikana kulttuurimme on kuitenkin murtanut niitä arvoja, jotka Raamatun aikoina hallitsivat. Raamatussa uskon isien, kuten Iisakin ja Jaakobin, sanat ja siunaukset olivat arvostettuja. Nykyään iäkkäämpien ihmisten sanat ovat vain hyvä ehdotus samalla kun ihmiset etsivät uutta ja tuoretta. Unohdamme, että ilman juurta se uusi ei kestä.

Tänä aikana kulttuurimme on kuitenkin murtanut niitä arvoja, jotka Raamatun aikoina hallitsivat.

Yksi selvästi näkyvä merkki kiemuraisesta tiestä on epäusko. Epäuskolla ei ole kasvualustaa Jumalan suorilla teillä, sillä se kuolee hyvin nopeasti siellä. Pyhän Hengen läsnäolo tuo uskon hengen ihmiselle. Pyhä Henki on vain siellä, missä Hän viihtyy, ja Hän viihtyy suoruudessa ja totuudessa. 

Epäuskolla ei ole kasvualustaa Jumalan suorilla teillä, sillä se kuolee hyvin nopeasti siellä.

Raamatussa oli seurakuntapalvelija Stefanos, josta sanotaan, että hän oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. (Apt 6:4) Sydämen totuudellisuuden ja puhtauden tähden hän oli niin vaarallinen pimeydelle, että hän sai kunnian olla ensimmäinen marttyyri ja Jeesus kunnioitti häntä taivaassa nousemalla seisomaan valtaistuimeltaan, kun Stefanos kivitettiin.

Jumalan suoralla tiellä vaeltaminen antaa meille uskon rohkeuden Jumalan edessä. Voimme sanoa kuningas Hiskian tavoin: ”Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” (2. Kun. 20:3)

Jumalan suoralla tiellä vaeltaminen on turvaksi kaikille ja luo ympärille ilmapiirin, jossa pimeys ei voi hallita. Jeesus sanoi olevansa tie, joka vie Isän luokse — ei pimeyteen. (Joh 14:6) Kaikki, jotka tulevat siihen ilmapiiriin, voivat huokaista helpotuksesta ja sanoa: “Tämä on hyvää”. He tunnistavat sen, mitä Jumalakin näki, kun Hän luomisen seitsemäntenä päivänä katsoi luomakuntaa: suoruuden ja selkeyden; turvan kaikille. Jokainen puu ja eläin teki kaltaistaan hedelmää, siemenestä ylöspäin. Hän näki, että tämä selkeys, tämä suora tie, oli hyvää.

Jumalan suoralla tiellä vaeltaminen on turvaksi kaikille ja luo ympärille ilmapiirin, jossa pimeys ei voi hallita.